I'm back!

Osan iloksi, osan suruksi, mutta palannut olen. Kesäunet on nukuttu ja on aika käydä syksyn ja talven rientoihin.

Ensin täytyy ärähtää Tampereen suuntaan. Tappara teki heti sen, mitä sen täytyikin eli jäädytti Ojasen pelinumeron. Karhuvaarin pennut tosin kyselivät, että mihin kummaan se paita oikein ”jäädytetään”. Kentän jäähän vai mihin? Oli siinä taas selittämistä, mitä se jäädyttäminen oikein tarkoittaa. Todella hieno ele seuralta, pelimiehelle, jolla on varmasti Tapparan näköinen sydän. Toinen, jolla muuten on samanlainen sydän, on Juti. Olisikohan veljeksiä? Asuintalot, silloin kun herrat Tapparassa pelasivat, olivat ainakin saman kadun varressa. No, se siitä…..Hieno teko kuitenkin!

Juhlakausi 2010-11 Kiekko-Karhuissa?
Mikä sen hienompaa olisikaan, vanhoja pelimiehiä ja –naisia kohtaan, jos seura ”jäädyttäisi” täälläkin paitoja hallin kattoon ja tekisivät vaikka kuuluisuuksien seinän (Hall of Fame). Seinään tulisi joka vuosi uusia nimiä ja kuvia muistuttamaan jälkipolvia siitä arvokkaasta työstä, mitä kyseiset henkilöt ovat Virtolaiseen kiekkoon tuoneet. Juhlakauden kunniaksi nimiä vuosi tulla heti vaikka kymmenkunta. Miksei jopa enemmän. Äkkiä jos lähtee nimilistaa purkamaan, niin mieleen tulee nimet, Hietanen, Maijala, Niemelä, Hietanen, Autio, Hietanen , Iivonen, Leppänen, Nurmi, Ent. Nurmi, Varjonen jne. Varmasti tuollaiset 15-20 nimeä löytyisi heti. Valitsijaryhmällä olisi mielenkiintoinen tehtävä, ketä ottaa mukaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että he ovat vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Toiminnassa on ollut ja on mukana myös paljon henkilöitä, jotka ovat toimineet ns. taustajoukoissa. Osa on ollut vain kotijoukoissa, pyykin pesijänä, lohduttajana, pelikassin pakkaajana, mustelmien hoitajana, jne. mutta ovat kuitenkin olleet seuran toiminnassa jollain tapaa. Osa on toiminut makkaranmyyjänä lumituiskussa ja toinen taas täyttänyt kohmeisin sormin pöytäkirjoja. On tehty lumitöitä ennen peliä, pelin aikana ja jopa pelin jälkeen. Kaikenlaisia ihmisiä, on vuosien varrella seurassa ollut. Ja tulee olemaan. Miettikääpä kuinka paljon virtolaisia ihmisiä, perheitä, on tänä 40 vuoden aikana ollut mukana tässä touhussa? Niin, aika monta.....

Kesäharjoittelu – kirosana kiekkoilijalle?
Jotenkin tuntuu, että tästä aiheesta on väännetty kättä jo maailman sivu. Onko se tarpeellista, tehdäänkö se joukkueena vai yksin, jne. Itse olen sitä mieltä, että kiekkoilijalla pitää olla kesäharjoittelua. Yksin ja joukkueena. Ei riitä, että pelailee kesän jalkapalloa. Ei riitä, että harrastaa kesän lenkkeilyä. Mutta jos nämä kaksi asiaa yhdistää, niin silloin asia näyttää jo huomattavasti paremmalta.

Oma valmennuksellinen näkemys asiasta on seuraavanlainen. Pelaajilla täytyy olla kauden jälkeen jonkin aikaa myös lepoa. Jos ei heti jäiden sulettu hallista, niin kuitenkin viimeistään kesällä (Kesä/Heinäkuussa). Tähän asti joukkue voisi harjoitella yhdessä (pallopelejä, sählyä,jne). Oma harjoittelujakso olisi tuossa lepokauden jälkeen. Siihen kuuluisi kunto- ja voimaharjoittelua sekä paljon erilaisia venyttelyjä. Omatoimiselta jaksolta palattaisiin taas joukkuekohtaiseen harjoitteluun ja siitä siirryttäisiin jääharjoitteluun. Jääharjoittelun lisäksi olisi hyvä olla ns. oheisharjoitteluvuoro esim. liikuntahallilla. Koko kesän ajan pelaaja / pelaajat voisivat harrastaa omia yksilö-/joukkuelajeja, niin kun tähänkin asti. Omien "lajien" lisäksi pelaaja osallistuisi joukkueensa toimintaan, aina kun omilta lajeilta ehtisi. Tällä saataisiin aktivoitua myös ne pelaajat, joilla ei kesäharrastusta vielä ole ollut.

Tämä ei ole mikään uusia juttu, mutta jotenkin tuntuu, että tämä on hiukan unohtunut ajan saatossa. Luotetaan ja uskotaan siihen, että kyllä asiat varmasti hoituu. Niin hoituukin. Osa joukkueen pelaajista yleensä pelaa jossain joukkuelajissa. Osa harrastaa omaa yksilölajia. On myös iso joukko joka ei harrasta mitään. Mutta yhdessä, JÄÄKIEKKOJOUKKUEENA, ei tehdä mitään. Kiekko-Karhujen historiaakin lukiessa olen monesti törmännyt siihen, että joukkueet harjoittelivat ennen myös kesällä tiiviisti yhdessä. Tai jos ei tiiviisti, niin yhdessä oltiin kuitenkin paljon enemmän kun nykyään. Tiedän, että harrastusvalikoima kesällä on nykyään laajempi kuin ennen. Jalkapallo on yksi uusista lajeista joka, on ”vienyt” harrastajia mukanaan. Tämä onkin ihan hyvä asia, sillä lapsilla tulee olla valinnan vaihtoehtoja. Mutta samaan hengen vetoon täytyy todeta, että kyllä lajejakin on poistunut, esim. pesäpalloa Virroilla ei pelaa enää kuin pieni piiri.
Väitän kuitenkin, että mikäli haluamme, että jääkiekkotuotteemme on kunnossa, niin kesäharjoittelun merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Näihin ajatuksiin, näihin kuviin....Let's Play Hockey!